Teot ympäristön puolesta

 

”Osallisuus on henkilökohtainen kokemus omien kykyjen riittävyydestä, oman roolin merkityksellisyydestä ja vastuun saamisesta omassa yhteisössä. Osallisuuden kokeminen edistää sitoutumista toimintaan yhteisten asioiden parantamiseksi.”

 

Osallisuuden lähikäsite voimaantuminen on yksi ympäristökasvatuksen kulmakiviä, sillä se antaa ihmiselle tunteen siitä, että hänen teoillaan ja toiminnallaan on merkitystä. Kuten osallisuus, voimaantuminenkin edellyttää yleensä osallistumisen vaikuttavuutta, eli osallistuminen on tuottanut joitain konkreettisia tuloksia, jotka ovat osallisten tiedossa.

Ympäristökasvatuksen näkökulmasta osallistuminen ja vaikuttaminen voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä on henkilökohtainen, omalla elämäntavalla ja valinnoilla vaikuttaminen, ja toisessa päässä yhteisöllinen, demokraattinen vaikuttaminen.

Ympäristökansalaisuus – Omilla teoilla on väliä

Ympäristökasvatuksen tavoitteena voidaan nähdä ympäristökansalaisuuden tukeminen. Ympäristökansalaisuus merkitsee ymmärrystä siitä, että omilla ajatuksilla ja teoilla on väliä. Siihen kuuluvat tietoisuus, sisäinen motivaatio, sitoutuminen, vastuullisuus, huolenpito, yhteisöllisyys ja osallistuminen. Ympäristökansalaisuus on vahva yksilön arkeen ja henkilökohtaisiin valintoihin liittyvä ulottuvuus.

Jos huomio kiinnitetään pelkästään henkilökohtaisiin velvollisuuksiin, on kuitenkin vaarana ympäristöasioiden yksilöllistäminen ja epäpolitisoiminen. Ympäristökansalaisuus onkin sekä henkilökohtaista vaikuttamista että yhteisöllistä osallistumista, jonka tavoitteena on muuttaa sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia olosuhteita ympäristövastuullisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Ympäristökansalaisen käytännön toimintatavat opitaan parhaiten itse toimimalla. Osallistuminen voidaan nähdä oppimisprosessina, jossa opitaan, omaksutaan ja kiinnostutaan ympäröivästä maailmasta ja yhteiskunnasta. Voidaan myös ajatella, että osallistuminen on keino saada ihmiset välittämään ympäristöstään enemmän ja ottamaan siitä vastuu. Osallistuminen voi myös parhaimmillaan tuottaa omistajuutta, joka voidaan nähdä yhtenä keskeisenä ympäristökansalaisuuden edellytyksenä.

Ihmisille tulee antaa mahdollisuus olla mukana tekemässä, sillä omaksi koettu on arvokasta ja sellaista, josta halutaan kantaa vastuuta. Ympäristökansalaisuuteen tähtäävän kasvatuksen tulisikin keskittyä toimintapainotteiseen ja osallistuvaan oppimiseen, jossa ympäristökansalaisuus kehittyy toimimalla todellisten ympäristökysymysten parissa. Ympäristökansalaisuutta tukeva ympäristökasvatus tarjoaa nuorille mahdollisuuden olla itse toimimalla aktiivisia kansalaisia ja oppia kansalaisuutta omassa elämässään.

(Ylläoleva teksti: Sanna Koskinen. Katso lukuvinkit sivun alareunasta.)

Vastuu ympäristöstä kehittyy osallistumalla

Ympäristökasvatus nuorisotalolla ei voi olla pelkästään ohjaajien vetämää toimintaa, vaan sen on tarjottava nuorille mielekkäitä osallistumisen ja toimimisen mahdollisuuksia. Aikuisen rooli on olla toiminnan mahdollistaja, tukija ja kumppani. Yhdessä tehden, asioista keskustellen ja päättäen vahvistetaan myös nuorten ymmärrystä demokratiasta.

Ympäristöasioiden monimutkaisuus ja globaalit merkitykset nousevat väistämättä esiin, kun niistä keskustellaan ryhmässä muiden nuorten kanssa. Ruutitoiminta tarjoaa hyviä mahdollisuuksia viedä eteenpäin nuorten omia ideoita ja heidän tärkeiksi kokemiaan asioita.

 

Takaisin Ympäristökasvatuksen osa-alueisiin.

Kiinnostuitko osallisuudesta ympäristökasvatuksessa?

Pari hyvää lukuvinkkiä:
Gretschel, Anu (2007). Nuori- ei asiakkaaksi, vaan vaikuttamaan nuorisotyön keinoin. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 76. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 243–262.
Koskinen, Sanna (2010). Lapset ja nuoret ympäristökansalaisina – ympäristökasvatuksen näkökulma osallistumiseen. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 98. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura: Helsinki.